Aikaisempien matkalaisten kertomuksista olin jo kuullut miten Otsoisiin rakennetut sukumme asuinrakennukset ovat lähes tyystin hävinneet ja kasvillisuus on muuttanut maisemaa.
Kävimme ensin tutustumassa Otsoisten kylään, johon ensimmäinen Pulli oli kotinsa rakentanut. Kylä on nyt suomalaisittain arvioituna kuin siirtolapuutarha-alue, jossa on pieniä mökkejä ja pienet hoidetut puutarhat. Perunan varret olivat isoja ja erilaisia vihanneksia kasvoi mökkien ympärillä.
Vetkaniemen kauneudesta oli vielä jäljellä maiseman muodot ja ympäröivä Laatokka. Sukumme talot ovat sijainneet lähempänä mannerta kuin nimen kärkeä ja paikalta voi katsella niemen molempia rantoja. Mäellä sijaitsevista rakennuksista on ollut hieno näköala hoidettuun maisemaan, minkä me pystyimme vain kuvittelemaan. Jylhä Linnamäki antaa kuin yhden rajan tälle maisemalle. Toisen rannan läheisyyteen oli pystytetty kaksi rakennusta ja kolmas oli rakenteilla. Ranta oli aidattu mutta paikan nykyinen asukas päästi meidät vierailemaan rantaan.
Toinen matkani kohde oli Vetkaniemestä katsottuna lahden toisella puolella, isäni kotipaikka. Isäni koti oli sijainnut rantatörmällä. Tällä hetkellä paikalla on keskeneräinen rakennus, joka on ollut samassa vaiheessa jo 90-luvun alusta lähtien. Pitkässä heinikossa kahlattuamme pääsimme talon vieressä olevalle sileälle kalliolle. Minulla on vanha kuva pihasta, jossa mummoni, äitini ja muita sukulaisia juovat päiväkahvia valkoisella liinalla katetun pöydän ympärillä. Asetuimme kalliolle juomaan jääteetä, syömään venäläistä leipää ja kuuntelemaan luonnon ääniä.
Osa ryhmästä kävi oman sukunsa kotipaikoilla. Yhteisissä illanistujaisissa tunsi kuuluvansa tähän sukuun, Pullin-sukuun. Yhdessä kävimme läpi suvun tarinoita ja välillä tarkistimme sukukirjoista ja kartoista tosiasiat. Mielenkiinnolla kuuntelimme tarinoita esi-isistämme ja -äideistämme, miten he olivat eläneet ja minkälaisia ihmisiä he olivat olleet. Joku muisti aina jotain ja niistä muodostui kuva, jonka todenperäisyyttä voi vain arvailla. Juttu luisti kuten eloisilta karjalaisilta odotetaankin ja nauru raikui välillä niin, että hotellissa asuvien pietarilaisten herrojen ilta häiriintyi.
Matkalta jäi muistoksi paljon kuvia, neljä rautanaulaa ja tunne siitä, että on olemassa paikka, jonka asukkaiden elämästä on lähtöisin oma mentaliteettimme.
Pirjo Ihamäki os. Pulli